Mari Manninen - Yhden lapsen kansa

Olen kuullut paljon puhuttavan Mari Mannisen Yhden lapsen kansasta (2016), ja löysin kerran prisman poistolaatikoista kyseisen kirjan vain muutamalla eurolla. Teos on voittanut Tietokirjallisuuden Finlandia 2016 -palkinnon, ja saanut muutenkin huomiota myös ulkomailla teemansa vuoksi. Teos on jaettu yhdeksään lukuun: Paperittomat, Syntymättömät, Perheettömät, Kurittomat, Veljettömät, Vaimottomat, Lapsettomat, Armottomat ja Se tavallinen tarina.

Toimittaja Mari Manninen on asunut Pekingissä viisi vuotta. Hän on kirjoittanut Kiinan nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta mm. Helsingin Sanomiin ja Maailman Kuvalehteen. Häneltä on ilmestynyt myös keittokirja, ja hän kirjoittaa verkkomatkaopasta.

Manninen haastatteli teokseensa tavallisia kiinalaisperheitä yhden lapsen politiikan vaikutuksista. Osoittautui, että 35-vuotinen väestöpoliittinen kokeilu aiheutti paljon kärsimystä ja jätti jollakin tapaa jälkensä jokaiseen kiinalaiseen. Yhden lapsen kansassa tavataan erilaisia perheitä ja kuullaan monenlaisia kohtaloita. Kirja näyttää siivun kiinalaisten arjesta raskaan ajanjakson jälkeen: Miten ainokaiset selviävät Kiinan väestöpyramidin vääristyttyä? Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee? Entä ketkä hyötyivät yhden lapsen politiikasta? Sillä hyötyjiäkin oli.

Rouva Wang sai liikaa lapsia, eivätkä lapset päässeet töihin, naimisiin tai edes junaan.

Herra Zhou osti pojalleen morsiamen Vietnamista, koska kylässä ei ole nuoria naisia.

Rouva Zhangin sikiö abortoitiin väkisin.

Rouva Li etsii 30 vuotta sitten hylkäämäänsä tytärtä.

Rouva Dongin työ oli vahtia naapureiden kuukautisia.