Atkins' Physical Chemistry

Perustiedot:

Nimi: Atkins' Physical Chemistry

Kirjailija: Peter Atkins, Julio de Paula, James Keeler

Kustantaja: Oxford University Press

Julkaisuvuosi/painos: 2018, 11. painos

Kieli: englanti

Sivumäärä: 908

Sidosasu: nidottu

Muuta:

Yliopiston fysikaalisen kemian oppikirja

Kirjan esittely:

Kirjassa on mittavat kaava-, vakio- ja datakokoelmat fysikaalisen kemian puolelta sekä yleisimmät matematiikan integraali- ja derivoimissäännöt sekä muut laskemista hyödyttävät kaavat. Kirjan takakannessa on jaksollinen järjestelmä.

Kirja käsittelee 19 luvun aikana kaikki kandidaatin tutkintoon kuuluvien fysikaalisen kemian kurssien aihealueet.

Luku 1 Kaasujen ominaisuudet

Luku 2 Ensimmäinen laki

Luku 3 Toinen ja kolmas laki

Luku 4 Puhtaiden aineiden fysikaaliset muutokset

Luku 5 Yksinkertaiset seokset

Luku 6 Kemiallinen tasapaino

Luku 7 Kvanttiteoria

Luku 8 Atomirakenne ja spektrit

Luku 9 Molekyylirakenne

Luku 10 Molekyylien symmetria

Luku 11 Molekyylispektroskopia

Luku 12 Magneettinen resonanssi

Luku 13 Tilastollinen termodynamiikka

Luku 14 Molekyylien väliset vuorovaikutukset

Luku 15 Kiinteät aineet

Luku 16 Molekyylit liikkeessä

Luku 17 Kemiallinen kinetiikka

Luku 18 Reaktiodynamiikka

Luku 19 Prosessit kiinteillä pinnoilla

Jokaisen luvun jälkeen esitetään pohdittavia kysymyksiä, tehtäviä sekä ongelmia. Luvut on jaettu lyhyempiin kappaleisiin. Jokaisen kappaleen jälkeen on pienimuotoiset käsitteiden ja yhtälöiden kertaussivut.

Omia kommentteja:

Kirja on selkeä, värikäs ja runsaskuvitteinen. Kirjassa on paksummat sivut kuin useimmissa muissa oppikirjoissa, joten yliviivaustussit eivät näy hirveästi sivun toisella puolella. Parasta olisi tietysti se, että tussit ja permanentit eivät menisi ollenkaan läpi seuraavalle sivulle. Jos englannin kieli ei ole oma vahvinta aluetta, voi tekstin lukeminen ajoittain olla haasteellista. Itse käytin käännösapuna usein ihan vain Google kääntäjää ja sen tuoma apu riitti mainiosti. Koska kirja on nidottu ja suhteellisen paksu, päällystin oman kirjani kontaktimuovilla, jotta se säilyisi paremmassa kunnossa pidempään. Luennoille kirjaa ei kannata raahata mukanaan, sillä se sopii paremmin kotona yksin opiskeluun. Taisin itse käyttää kirjaa vain muutaman kerran luennolla, muutoin ihan kotona. Koin kirjan itselleni hyödylliseksi, sillä se täydensi luennoilla saatuja muistiinpanoja ja tarkensi asioita. Osa laskuharjoitustehtävistäkin oli helpompia tehdä, kun oli lisämateriaalia, mistä apua laskuihin pystyi etsimään.

Homeros - Odysseia

Jokaiselle lukiota käyneelle Homeroksen Odysseia on varmasti tuttu teos. Sen vaikutus länsimaiseen kirjallisuuteen on ollut valtava. Eeposparin Iliaan ja Odysseian on perimätiedon mukaan luonut tai koonnut Homeros. Ristiriitaista tietoa eeposparien luojasta on paljon eikä oikein kukaan tunnu tietävän varmaksi sitä, kuka tai ketkä oikeasti ovat Iliaan ja Odysseian tarinoiden takana. Teoksen esipuheen pitkä pituus kuvaa sitä, kuinka vaikeaselkoista sekä Odysseian historia että kreikankielinen teos on. Tämän teoksen parissa ei voi kuin levitellä käsiään. Vankkaa tietoa on vähän ja huhuja sekä perimätietoa taas paljon.

Pentti Saarikosken suomentamassa ja tulkitsemassa Odysseiassa (1972) kuningas Odysseus palaa Troijan sodan matkaltaan kohti kotiaan Ithakaa, jossa hänen vaimoaan Penelopea ympäröi kymmenet kosijat. Odysseuksen poika Telemakhos päättää lähteä etsimään kadonnutta isäänsä, jonka huhutaan kuolleen, sillä kilpakosijat tekevät jatkuvasti tuhojaan hänen isänsä mailla. Sekä isää että poikaa ahdistelevat ja auttavat jumalat pitkin heidän vaikeakulkuisia matkojaan.

Kerro minulle Runotar, älykkäästä

miehestä joka harhaili kauan hävitettyään

Troian pyhän kaupungin; joka näki monien

kansain asuinsijat ja tutustui ihmisten tapoihin;

joka merellä koki monet vaivat taistellessaan

henkensä edestä ja yrittäessään

johtaa miehensä kotiin.

John Boyne - Poika vuoren huipulla

John Boyne on luultavasti tullut monelle tutuksi yläasteen äidinkielen tunneilta, ja useimmat ovat varmasti lukeneet äidinkielen oppiainetta varten hänen kuuluisimman teoksen: Poika raidallisessa pyjamassa. Poika vuoren huipulla (2017) kertoo toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista aivan kuten Boynen aikaisempikin teos, tosin aivan toisesta näkökulmasta.

Seitsemänvuotias Pierrot jää orvoksi, kun hänen saksalainen isänsä ja ranskalainen äitinsä menehtyvät lyhyen ajan sisällä. Pierrotin paras kaveri on naapurissa asuva juutalainen Anshel. Orpo Pierrot joutuu jättämään ainoan ystävänsä ja rakkaan koiransa, kun hänet lähetetään ensin lasten orpokotiin. Lopulta hän päätyy tätinsä luo Saksaan erääseen taloon vuoren huipulle. Pierrotin käsketään jättämään taakseen koko lapsuutensa ja identiteettinsä. Ajan kuluessa ja talon tavoille oppiessaan Pierrotista tuleekin univormuaan ylpeästi kantava Pieter, joka on muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi. Viattomasta ja kiltistä Pierrotista ei ole enää jälkeäkään.

Neil deGrasse Tyson - Tähtitiedettä kiireisille

Tähtitiedettä kiireisille (2019) on yleistajuinen ja tiivis tähtitieteen perusteita sekä maailmankaikkeutta esittelevä teos. Jokaisen tähtitieteestä kiinnostuneen tulisi hankkia se itselleen!

Neil deGrasse Tysonin teos kuuluu tällä hetkellä omiin lempikirjoihini, vaikka suomenkielisenä siitä ei ole saatavilla kuin pehmeäkantinen versio. Ahmin sitä yön pimeinä tunteina ennen nukkumaanmenoa usein vain kappaleen kerrallaan. Teoksessa on 12 lukua, jotka ovat suhteellisen lyhyitä, mikä tekee kirjasta ohuen ja pienen. Kiireisille, jotka aikovat lukea teoksen kiireellä, kirjaa ei kuitenkaan ole tarkoitettu. Sen sijaan kiireisille, joilla ei ole useita vuosia aikaa perehtyä tähtitieteen ja maailmankaikkeuden ihmeisiin, tämä teos on kuin luotu. Itse kuulun jälkimmäiseen kiireisten ryhmään.

Teoksen luvut:

1. luku: Kaikkien aikojen kertomus
2. luku: Niin maan päällä kuin taivaassa
3. luku: Tulkoon valkeus
4. luku: Linnunratojen lomassa
5. luku: Pimeä aine
6. luku: Pimeä energia
7. luku: Kosmoksen jaksollinen järjestelmä
8. luku: Pyöreydestä
9. luku: Näkymätön valo
10. luku: Planeettojen lomassa
11. luku: Eksoplaneetta Maa
12. luku: Ajatuksia kosmisesta näkökulmasta

Alunperin Tyson kirjoitti teoksessa olevat luvut esseiksi, jotka julkaistiin Natural History -lehdessä 90-luvun loppupuolelta vuoteen 2007. Tyson käy esseissään läpi muun muassa alkuräjähdyksen, mustat aukot, kvarkit, kvanttimekaniikkaa ja elämän etsimistä maailmankaikkeudesta. Kirjan lopussa on myös laaja hakemisto, mikä oli itselleni positiivinen yllätys. Aloitettuani lukemaan teosta huomasin omituisen seikan: kaksi esipuhetta peräjälkeen ennen varsinaisten lukujen alkamista. Ensimmäisen esipuheen oli kirjoittanut Esko Valtaoja ainoastaan tähän suomenkieliseen versioon. Toinen esipuhe oli sitten itse kirjailijan, joka päätti esipuheensa näin:

"Maailmankaikkeudella ei ole minkäänlaista velvoitetta olla ymmärrettävä."

Yuval Noah Harari - Sapiens: Ihmisen lyhyt historia

Israelilainen historioitsija Yuval Noah Harari on tullut kuuluisaksi maailmanlaajuisesti kahdesta teoksestaan: Sapiens ja Homo Deus. Koska teokset ovat saaneet niin paljon näkyvyyttä maailmalla, kiinnostuin itsekin teoksista jo jonkin aikaa sitten. Jokin niissä kuitenkin työnsi luotaan, sillä ennen viime syksyä en ollut tarttunut kumpaankaan kirjaan. No, mikä sitten syksyllä sai muuttamaan mieleni? Erityisesti Sapiens - Ihmisen lyhyt historia on kummitellut mielessäni liian pitkään ja liian hanakasti, joten näkiessäni opiskelukaverillani kirjahyllyssä kyseisen kirjan päätin lainata ja lukea sen. Hän kuitenkin varoitti Hararilla olevan jokseenkin mielenkiintoisia mielipiteitä tai analyysejä joistain tapahtumista ja asioista. Aloin jo katua valintaani.

Jo pelkästään kirjan ulkonäkö on mielenkiintoinen: vaalea, pehmeäkantiseksi todella paksu kirja, jonka kannessa vain sormenjälki ja tekstiä. Epäilyttävintä on kuitenkin alalaidassa oleva musta ympyrä, jonka sisällä lukee "MITÄ SUOMI LUKEE". Miksi mainostaa niin kovin sellaista, minkä pitäisi jo itsessään olla hyvä? Niinpä aloin skeptisesti ahmimaan kirjaa. Jo pelkästään sisällysluettelo saa pakokauhun valtaan.  Kirja on jaettu neljään osaan sekä jälkisanoihin, ja osat vielä neljästä seitsemään kappaleeseen. Aloin jo uupua. Seuraava aukeama kuitenkin herättää mielenkiintoni. Aukeamalla on esitetty historian aikajana, joka alkaa 13,5 miljardia vuotta sitten tapahtuneesta materian ja energian synnystä päättyen tulevaisuuteen, jossa superihmiset ottavat Homo Sapiensin eli meidän nykyihmisten paikan. Ja taas, suuri pettymys. Miksi miettiä tulevaisuutta niin pitkälle, että joutuu itse käyttämään omaa mielikuvitusta siihen, mitä silloin on olemassa?

Kirjan positiivisiin puoliin kuuluu kuitenkin ehdottomasti runsas, merkityksellinen kuvitus kuvateksteineen. Kuvat saavat lukemisen tuntumaan paljon mielekkäämmältä ja kiinnostavammalta, varsinkin silloin, kun tekstin laatu ei ole kovin hohdokasta. Hararilla on taito kirjoittaa faktoja ja historiaa satumaisesti, mutta en osaa sanoa, onko se hyvä vai huono asia. Näin luonnontieteilijänä se kuitenkin tuntuu epäluotettavalta pelleilyltä. Alle olen poiminut internetistä löytämiäni erilaisia kommentteja ja esittelypätkiä Sapiens -teoksesta, joista olen itsekin samaa mieltä:

"rohkea, laaja-alainen ja provokatiivinen teos"

"Kirjassaan Harari väittää muun muassa maanviljelyn syntymisen olleen ihmiskunnalle virhe."

"Kirjoittaja tuo haasteet itsekin esiin toteamalla välillä, että asioista tiedetään vain vähän (jos ollenkaan) ja että tutkijapiireissäkin ollaan monista asioista eri mieltä."

"Hararilla on mielestäni puutteellinen näkemys arvojen luonteesta ja merkityksestä historiassa. Arvoja ei johdeta biohistoriasta, mutta ne syntyvät ihmisten historiallisesta kokemuksesta ja elämästä. Arvot eivät ole tosiasioita, mutta ne ilmaisevat ihmisen tahtotilaa toimia toisin." - Antti Hautamäki

Tästä arviosta on tullut näin jälkikäteen luettuna hyvinkin negatiiviseen sävyyn kirjoitettu kuin Hararin teos olisi pahin emämunaus vuosiin. Ei se kuitenkaan sitä ole, se avaa lukijan silmät ja mullistaa ajattelua pistämällä miettimään omia näkemyksiä teoksen aiheista. Jossakin arviointipalstalla lukija oli kirjoittanut, että Hararin Sapiens täytyisi kuulua lukiossa luettaviin perusteoksiin ja jokaisen ihmisen olisi luettava tämä teos jo pelkästään yleissivistyksen vuoksi. Miksikäs ei. Haasteeksi saattaa kuitenkin koitua se, että Harari on sekoittanut vähäiset faktat tieteellisiin näkemyksiin ja omaan ajattelutapaansa.

Mari Manninen - Yhden lapsen kansa

Olen kuullut paljon puhuttavan Mari Mannisen Yhden lapsen kansasta (2016), ja löysin kerran prisman poistolaatikoista kyseisen kirjan vain muutamalla eurolla. Teos on voittanut Tietokirjallisuuden Finlandia 2016 -palkinnon, ja saanut muutenkin huomiota myös ulkomailla teemansa vuoksi. Teos on jaettu yhdeksään lukuun: Paperittomat, Syntymättömät, Perheettömät, Kurittomat, Veljettömät, Vaimottomat, Lapsettomat, Armottomat ja Se tavallinen tarina.

Toimittaja Mari Manninen on asunut Pekingissä viisi vuotta. Hän on kirjoittanut Kiinan nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta mm. Helsingin Sanomiin ja Maailman Kuvalehteen. Häneltä on ilmestynyt myös keittokirja, ja hän kirjoittaa verkkomatkaopasta.

Manninen haastatteli teokseensa tavallisia kiinalaisperheitä yhden lapsen politiikan vaikutuksista. Osoittautui, että 35-vuotinen väestöpoliittinen kokeilu aiheutti paljon kärsimystä ja jätti jollakin tapaa jälkensä jokaiseen kiinalaiseen. Yhden lapsen kansassa tavataan erilaisia perheitä ja kuullaan monenlaisia kohtaloita. Kirja näyttää siivun kiinalaisten arjesta raskaan ajanjakson jälkeen: Miten ainokaiset selviävät Kiinan väestöpyramidin vääristyttyä? Miten jatkaa elämää, jos ainoa lapsi kuolee? Entä ketkä hyötyivät yhden lapsen politiikasta? Sillä hyötyjiäkin oli.

Rouva Wang sai liikaa lapsia, eivätkä lapset päässeet töihin, naimisiin tai edes junaan.

Herra Zhou osti pojalleen morsiamen Vietnamista, koska kylässä ei ole nuoria naisia.

Rouva Zhangin sikiö abortoitiin väkisin.

Rouva Li etsii 30 vuotta sitten hylkäämäänsä tytärtä.

Rouva Dongin työ oli vahtia naapureiden kuukautisia.

Terveisiä kotisohvalta

Viimeiset viikot ovat muuttaneet ihmisten elämää ympäri maailman, ja yhä useammat pysyttelevät kotona joko omasta tahdostaan tai määräyksestä. Itselläni koulukiireiden ja matkustamisen vähentyminen ovat tuoneet mieleeni tämän blogin. Niin kauan aikaa on taas vierähtänyt siitä, kun viimeksi tänne postasin! Eikä tälläkään kertaa ole tulossa kirja-arvostelua, vaan lupauksia tulevaisuudesta.

Tässä listaa tulevista postauksistani:

- Harari: Ihmisen lyhyt historia

- Manninen: Yhden lapsen kansa

- Crouch: Pimeää ainetta

- Takanen: Tunne lukkosi

- Tyson: Tähtitiedettä kiireisille


sekä muutamia yliopistotasoisia koulukirjoja:

- Campbell: Biology (11th edition)

- Nurminen & co.: Ihmisen psykologinen kehitys (2014)

- Atkins: Physical Chemistry (11th edition)

- Ross: Histology - A Text and Atlas (2015)


Muita mahdollisia yliopistotasoisia koulukirjoja, jotka ovat vielä ostovaiheessa ja ehkä tulossa arvioitaviksi:

- Housecroft: Inorganic Chemistry

- Salmela-Aro: Mikä meitä liikuttaa

- Hecht: Optics

- Terävä: Kasvianatomia

- Sariola & co.: Kehitysbiologia

- Harris: Modern physics

- Puukari & co.: Ohjaus ja erityisopetus oppijoiden tukena

- Karttunen: Tähtitieteen perusteet

Kirjojen ostoslista 2020

1. Gabaldon - Luiden kaiku
2. Zafon - Henkien labyrintti
3. Cabot - Prinsessa pukeutuu pinkkiin
4. Colfer - Aikaparadoksi
5. Colfer - Opalin kosto
6. Colfer - Tehtävä pohjoisessa
7. Brown - Meteoriitti
8. Brown - Enkelit ja demonit
9. Rovelli - Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta
10. Virtanen - Trauma ja rakkaus
11. Hawking - Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin
12. Hawking - Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa
13. Wallace-Wells - Asumiskelvoton maapallo