Edith Södergran - Runoja

Löysin Edith Södergranin Runoja -valikoimateoksen, jonka on koonnut ja suomentanut Uuno Kailas, lopputalvesta Vantaan Akateemisesta kirjakaupasta. Kirja oli järkyttävän halpa, joten päätin ostaa sen, vaikka en Södergranin runoja koskaan ennen ole lukenutkaan. Ostos osoittautui varsin mielenkiintoiseksi.

Teos kuuluu WSOY:n lukijoiden valitsemiin 12 klassikkoon. Painos on siis Suomi 100 vuotta -juhlapainos vuodelta 2017. Teosta on painettu 2000 kappaletta, joista omani on 754. Tämä Kailaan valikoima sisältää runoja viidestä Södergranin runokokoelmasta: Runoja 1916, Syyskuun lyyra 1918, Ruusualttari 1919, Tulevaisuuden varjo 1920 ja Maa jota ei ole 1925. Lisäksi teoksen lopussa on Vesa Haapalan kirjoittama Jälkisanat, jossa Haapala kertoo Södergranin lyhyestä elämästä sekä hänen tuotantonsa vaiheista ja piirteistä.

Edith Södergran (1892-1923) on suomenruotsalainen kansainvälisestikin tunnettu modernismin klassikko. Hän ei ollut laajojen yleisöjen suosikki, sillä hänen runoutensa poikkesi valtavirrasta. Södergranin esikoisteosta Runoja pidetään modernismin läpimurtona Suomessa, vaikkakin se sai hieman ristiriitaisen vastaanoton. Kuten monet muutkin taiteen suurnimet, myös Södergranin maine arvostettuna runoilijana kasvoi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Nuorena tuberkuloosiin kuollut runoilija ehti julkaista ainoastaan neljä runokokoelmaa, viidennen toimittivat ja kokosivat hänen ystävänsä.

Södergranin runoja värittää kuolema sekä usko Jumalaan. Tämän vuoksi kaikki valikoimassa olleet runot eivät omalle kohdalleni oikein kolahtaneet. Tässä muutamia suosikkejani:

Tähdet

Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.    
                                                        (kokoelmasta Runoja)


Sataa, sataa

Sataa, sataa ylleni tulvimalla.
--
Niin vähästä en särje vielä sydäntäni.
Puhaltakoot vastoinkäymiset ympärilläni niinkuin kylmät viimat.
Olen itse myötäkäyminen. Otsallani on kirjoitettu:
aurinko ei voi itkeä hetkeäkään.
Se joka tahtoo tappaa auringon, ojentakoon aseensa,
hän näkee väkevämpänsä.            
                                                      (kokoelmasta Tulevaisuuden varjo)


Vaarallisia unia

Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat savu ja ne voivat haihtua -
ne ovat vaarallisia ja voivat kestää.

Oletko katsonut uniasi silmiin:
ne ovat sairaita eivätkä ymmärrä mitään -
niillä on vain omat ajatuksensa.

Älä mene liian liki uniasi:
ne ovat valhe, niiden tulisi mennä -
ne ovat hulluus, ne tahtovat jäädä.
                                                      (kokoelmasta Maa jota ei ole)